Tapaamiseen saapui Masi perheineen, Onni perheineen, Aura ja Marja-Leena, Venla veikeä perheineen, Taika ja Tinka perheineen ja Vekku-pappa perheineen.Menoa riitti ja jälleenäkemisen iloa selvästi oli, hetkessä kaikki koirakakarat olivat enemmän ja vähemmän kuran vallassa. Suunnittelin niin ottavani 5kk poseerauskuvat...se jäi vain haaveeksi :-) Kaikki koirakakarat selvästi nauttivat yhdessäolosta. Samoin kasvattaja :-)

Masi Onni Tinka-mamma ja Venla-veikeä

Masi kakara 5kk ja Vekku veteraani 14-v

Tinka-mamma Taika Aura Onni

Venla-veikeä ja Masi

Masi ja Onni

Vekku-pappa ja Onni

Ja tästä alkaa suuri seikkailu Sorlammelle

...opas/kasvattaja Tuija oli tässä vaiheessa vielä hyvin perillä miten pääsemme Sorlammelle,  spanielikerhon majalta pääsee lammelle kätevästi (niin sitä luulin) metsän halki kävellen polkua pitkin. Matkalla tuli kuitenkin yllätyksiäkin, kovien sateiden vuoksi  paikka paikoin oli hyvinkin rapaista ja märkää, kuvan vesilätäköt ovat pientä siihen nähden mitä meillä vielä oli edessä matkaa tehdessämme.Kuvaajamme ei pahimmista rämpimisistä kuvia saanut kun yritti selvitä suotaipaleet lenkkareissaan loikkien :-) suosittelin nimittäin kumisaappaita, mutta hän oli sitä mieltä että kyllä hän selviää märimmät kohdat loikkien:-)

...matkaa enää vaivaiset 400m  lammelle, ihana tunne kun saavuimme nuuksion kuntopolulle, rämpiminen suolla takanapäin ja kuitenkin pahin olikin edessäpäin kotimatkalla majalle.....

.....lammelle päästiin ja Tinka mamma näyttää mallia koirakakaroilleen miten uidaan, ranta oli vähän syvä kakaroita ajatellen mutta muutamat molskahdukset veteen hekin tekivät

Tinka miettii mennäkkö vai ei veteen tästä kohtaa

lepotuokio ja yhteispotretti

tämän jälkeen alkoi paluumatka kohti Suur-Helsingin spanielikerhon majaa.........tai niin sitä Tuija opas luuli, taival kulki pitkin soita ja rämeikköjä.... rapa roiskui, lapset polviaan myöten suoliejussa, matka  lapsille alkoi  olla jo kohtuuttoman pitkä ja yllätys yllätys....

aikamme rämmittyä pitkin vesisiä soita huomasimme kulkevamme reittiä joka oli talven kuntolatu josta päädyimme pienelle lenkkipolulle ja ohikulkijat opastivat kartalta reitin "sivistyksen pariin" ja niin päädyimme Pirttimäen ulkoilualueelle, josta Mara meidät pelasti, hakemalla väsyneen joukon autollaan takaisin spanielikerhon majalle.

Loppu hyvin ja kaikki hyvin

Welssin omistajilta vaaditaan huumorintajua ja kärsivällisyyttä, eksyminen tutulta polulta ja rämpiminen yli suoalueiden osoitti että olette kaikki oikein sopivia welssin omistajia :-) varsinkin mukana olleet lapset ansaitsevat kaikki urhoollisuusmitallin.

Tarkoitukseni ei ollut teitä laittaa näin "lujaan" testiin!

Tällä kertaa voimme todeta että kyllä welssinkin todella saa väsytettyä :-)

KIITOS KAIKILLE MUKAVASTA PÄIVÄSTÄ

Tuija